1.12.2017

Naakat




Minulla on ikävä naakkoja. Uusi asuinpaikka on liian kaukana keskustasta niiden talviparville. Niinpä ilo on suuri, jos satun asioimaan keskustassa niin että kohtaan ne. Tulee kotoisa olo.

Naakkamestarin kirjoittamisen jälkeen en ole nähnyt naakkoja samalla tavalla kuin ennen.

Eivät kuulemma ole lukijatkaan.

29.11.2017

Erilainen työpäivä

Tänään minulla oli hieman erilainen kirjailijan työpäivä.

Vierailin Tampereen yliopistolla monialaisen "Kaupunki kertomuksena" -kurssin päätöksen kunniaksi. Opiskelijat olivat lukeneet Naakkamestarin ja tehneet siitä analyyseja erilaisista näkökulmista, esimerkiksi paikasta ja Tampereen tunnistettavuudesta tai vaikkapa vähemmistön ja syrjinnän kautta. Kävimme läpi analyyseja, vastailin kysymyksiin, kerroin mistä idea lähti ja kuinka tarina syntyi. Keskustelu oli hyvin vilkasta ja monipuolista.

Tällaiset kohtaamiset ovat kirjailijan työn yksi parhaimpia puolia: kun todella pääsee näkemään ja kuulemaan laajasti lukijoiden tulkintoja ja luonnehdintoja kirjasta. Naakkamestari tuntuu olevan tähän erityisen hedelmällinen. Yhä edelleen hämmästyn välillä itsekin, kuinka monta tasoa siitä on löydettävissä. Vaikka keskustelua riitti useiksi tunneiksi, kotimatkalla mieleeni tuli vielä monta osa-aluetta, jota emme käsitelleet ollenkaan. Naakkamestari on pienoisromaani -- miten sinne voi mahtua tämä kaikki?

Oli huikeaa kuunnella eri opiskelijaryhmien analyyseja samoistakin näkökulmista, sillä kävi ilmi, että tulkinnat saattoivat erota. Hyrisin tyytyväisenä, sillä juuri tätä minä monessa haen: asiat eivät ole yksinkertaisia ja mustavalkoisia, totuus (tai sen tulkinta) riippuu katsojasta. Naakkamestarin vaihtoehtohistoriasta ja steampunk-elementeistä oli pidetty kovin. Ennin tarina oli kouraissut todella.

Ilokseni sain kertoa heille, että jatkoa on tulossa!



Tässä pieni aihelista siitä, mistä kaikesta juttelimme:

- naakat ja parviäly
- ihmisen ja eläimen erot
- iso data, tiedonkeruu
- tekoäly
- huutolaisuus, lapsityövoima
- (koulu)kiusaaminen
- (tehdas)työläisten osa
- vähemmistöt (uskonto, etnisyys, vamma)
- teknologia (väline vs. itseisarvo)
- propaganda
- vakoileminen (pyhittääkö tarkoitus keinot? Voiko väitettyyn hyväntahtoisuuteen uskoa?)
- Tampereen historia ja maantieteelliset piirteet
- Otava, Pohjantähti
- suomalainen mytologia
- luonnonuskonnot, shamanismi, sieluoppi
- valtahierarkiat, niiden vaikutus yksilötasolla, pienissä yhteisöissä ja suuremmissa
- rajat ja niiden hämärtäminen/hämärtyminen
- perheen, heimon ja yhteenkuuluvuuden merkitys ihmiselle (etenkin lapselle)
- historiallisten sanomalehtiartikkelien olemassaolon syyt rakenteen kannalta
- kertojan valinta ja sen merkittävyys
- steampunk genrenä
- intertekstuaaliset viittaukset (esim. balladimaisuus vrt. Suden morsian)

***

Tämä oli hyvä päivä. Olo on kiitollinen ja innostunut. Tuntuu, että sillä on merkitystä, että kirjoitan.

10.11.2017

Juhlan aika

Eilen matkamittariin kertyi 370 kilometriä, kun käväisin Naantalissa kertomassa kirjailijaksi tulemisesta ja erilaisten maailmojen rakentamisesta lämminhenkisessä Kirjahyrrä -tapahtumassa.

Tänään ajattelin liikkua vain 16 kilometrin verran, mutta senkin iloisissa tunnelmissa: nimittäin juhlistamme Saara Henrikssonin kanssa 10-vuotiseksi kuin varkain hujahtanutta taiteilijataivaltamme! Tutustuimme Saaran kanssa Oriveden opiston kurssilla, jossa työstimme kumpikin esikoisromaanikässäreitämme.

Mifongin perintö saikin komeat julkkarijuhlat Telakalla (ehkä ikimuistoisimmat minulle kaikista juhlista), mutta seuraavien osien kohdalla en tullut juhlia järjestäneeksi. Vaan nyt, kun sarjan kuudes ja viimeinen osa on ilmestynyt, on aika pitää kekkerit. Mifongin kaatajaiset, kuten armas kustini sanoi! (Iso jysäys siis tulossa...?)

Lämpimästi tervetuloa siis tänään Tulenkantajien kirjakauppaan Tampereen Hämeenpuistoon! Aloitamme tilaisuuden klo 18. Luvassa on haastatteluja, muisteluita, pikku naposteltavaa ja kenties ääneenlukuakin. Myös kirjoja löytyy niitä halajaville! (Joulukin on tulossa...)






17.10.2017

Verenpunaisena loistava aurinko

En voi uskoa tätä.

Paitsi että minulla on käsissäni uunituore kirja, viimeinen Mifonki, kirjapakettia avatessani ulkona loisti suuri, verenpunainen aurinko. Kiekkona sumussa, koivikon takana. Mikä maaginen, uskomaton hetki!

Tässä on pitkän tien päätös, mutta samaan aikaan minusta tuntuu, että tien päästä haaroo uusia polkuja. Ne polut ovat teidän asteltavissanne, rakkaat lukijat. Mifonkien maailma ja kaikki siellä asustavat henkilöhahmot jatkavat elämäänsä, kun te luette sarjaa.

He ovat ikuisia niin kuin aurinko taivaalla.


(c) J.S. Meresmaa

Ardisin ja kumppaneiden matkan päätöstä pääsee lukemaan nopeimmin, kun kirjan tilaa suoraan Myllylahdelta tästä linkistä. Kirjaa on myös saatavilla Helsingin kirjamessuilta ja tietenkin hyvin varustelluista kirjakaupoista!

10.10.2017

Mifongin lunastama on pian täällä!

Mifongin lunastama putkahtaa tällä viikolla painosta ulos. Nopeimmat pääsevät sitä lukemaan siis jo hyvässä lykyssä ensi viikolla! 

Tiedossa on myös muuta kivaa pientä Mifonki-sarjan tiimoilta: niistä lisää myöhemmin.




Nopeimmin saat Lunastaman itsellesi suoraan kustantajalta.

4.10.2017

Turun kirjamessuohjelmani

Hehei, sehän on lokakuu! Aivan pian alkavat vuoden parhaat kirjamessut, eli Turun kirjamessut. Tässä koko viikonlopun ohjelmani:

Perjantai: 
klo 15.00-15.30 Nuorisokirjailijoiden osasto A17, Sivustakatsojan ääni (haastattelu) 

Lauantai: 
klo. 15.00-15.30 Fiore A-halli, Suomalainen kirjallisuus maailmalla 
Sunnuntai: 
klo 10.20-11.00 Onerva 2 krs., Suomi-spefi lähtee maailmalle! 
klo 11.40-12.10 Nuorisokirjailijoiden osasto A17, YA-paneeli 
klo 13.20-13.40 Eino 2. krs., Spefistin ja urbaanin löytöretkeilijän ihmettelevä katse 
klo 14.40-15.00 Jukola 2 krs., Kummallista erotiikkaa ja seksikästä spefiä




Lisäksi kaikki ovat erittäin tervetulleita Murtumia maisemassa -antologian julkistamistilaisuuteen panimoravintola Kouluun perjantaina 20.30 alkaen! Samaan aikaan juhlistamme myös Artemis Kelosaaren esikoisromaania, Omenatarhaa, joka ilmestyi juuri Helmivyö-kustantamolta.

Tapaamisiin Turussa!


15.9.2017

Alussa

Miten tämän sanoisin? Fiilis on hyvä. Se on sillä tavalla hyvä, kun muutaman tiukan nousun ja kivikkois-juurakkoisen polun jälkeen tulee pitkään tasamaata ja kauniita maisemia. Uudet maisemat siintävät edessä. Energiaa riittää taas seikkailujen kohtaamiseen. Mifongeille olen heittänyt haikeat jäähyväiset, keho on saanut toipua intensiivisestä jaksosta ja mieli pursuaa ideoita.

Kaivo on täyttynyt.

Minun pitäisi siivota. Ei prokrastinaation vuoksi, vaan koska kämppä on ihan sekaisin. Tänä vuonna voimia ei ole riittänyt mihinkään muuhun kuin kirjoitushommiin - siis sen lisäksi, että on pyörittänyt omaa osuuttaan perusarjesta, kuten tiskihommia, pyykkejä ja ruokapuolta. That's it. Ja marsuja sitten kesän alusta. Mutta marsuset antavat enemmän kuin ottavat. Stressitasoni on tippunut kuin lehmän häntä poikien tultua taloon.

Niin, marsut. Älkää antako minun aloittaa marsuista.

Siivoaminen alkaa kirjanpidosta. Kerään kuitit, kirjaan tulot ja menot kesän jäljiltä. Erottelen tärkeät paperit ei-tärkeistä. Kokoan ja hyllytän kirjat, joita on tullut ostettua sieltä täältä. Ehkä viimein saan sekaisin jääneet hyllyt kuntoon. Käyn läpi muistikirjat, niitä on paljon. Poimin sieltä tärkeät ideat ja oivallukset tietokoneelle. Onhan niin, että juuri ideat (sanat, lauseet, virkkeet, konseptit, havainnot) ovat kirjailijan parasta pääomaa. Ne kannattaa pitää järjestyksessä. Olen oppinut sen nyt kantapään kautta.

Koneellani on kansioita, joilla on alakansioita joilla on alakansioita. Tähän tyyliin: Fiktio --> 1) Novellit, 2) Pienoisromaanit, 3) Romaanit, 4) Ideat. Sitten otetaan esimerkiksi kansio 2, Pienoisromaanit, joilla on alakansioina a) Keskilinnan ritarit -trilogia, b) Ursiini-trilogia, c) Ähää, enpäs paljasta!

Ideat-kansioon kerään muistikirjoista sellaiset ideat, jotka ovat kestäneet aikaa. Eli toisin sanoen niitä lukemalla muistan mitä olin hakenut ja mikä ideassa sykähdytti. Säästän tänne vain ideat, joihin minulla on säilynyt side. Esimerkiksi muistikirjaan jäi irtonainen lause "Robotti joka kutoo". Muistan hämärästi, että se tuntui kirjoitushetkellä merkitykselliseltä ja siihen liittyi jokin muu pointti, mutta enää en tavoita mikä. Jääköön siis laittamatta Pääoma-arkistoon.

Koneella on myös kansio, mihin kerään kaikki apurahahakemukset, niin haetut, hylätyt kuin saadut. Omissa kansioissaan, tietysti. Siellä on myös CV, jonka pidän ajantasalla, erillinen julkaisuluettelo, johon kerään KAIKEN julkaistun, niin fiktion kuin faktan. Hyödyllistä on myös pitää listaa myönnetyistä apurahoista, niitä kun kysytään monissa hauissa.

Yksi asia, mikä minut on kirjailijan työssä yllättänyt, on tämä toimistotyön määrä. Siihen voi miltei huoletta varata 2-3 päivää kuukaudesta, riippuen vähän kuinka paljon tekee keikkaa, joista kertyy äkkiä laskutus- ja kirjanpitosilppua. Jos toimistotyöhön lasketaan sähköpostiviestittely, se on sitten yksi työpäivä per viikko. Kyllä vain.

***

Syy miksi siivotuttaa vimmaisesti, on luettavissa otsikosta. Alussa. Olen uuden työn alussa. Naakkamestari saa jatkoa. Ursiini-trilogia etenee. Käynnissä taustalla on koko ajan tarinan prosessointi ja taustatutkimus kirjoja ja artikkeleita lukemalla. En kuitenkaan kirjoita vielä, en. Teen muistiinpanoja, myhäilen mielessäni. Vasta kun kirjanpito on kohdillaan, kirjat suorassa hyllyissään ja työpöytä raivattu, heittäydyn tarinaan joka sisälläni aukeaa. Koska kaaokseksi se taas menee.

Mutta siitä kaaoksesta syntyy jotain uutta. Syntyy Hämäränsäteet.

29.8.2017

Lopussa

Tämä vuosi on ollut rankka kirjoittamiseen liittymättömistä syistä, mutta hommahan menee niin, että kaikki vaikuttaa kirjoittamiseen. Kirjailija ei ole kone, hän on ihminen ja se mitä elämässä tapahtuu, tapahtuu ihmiselle.

Tiedän, että puhun kuin vuosi olisi lopussa, vaikka lopussa on vasta kesä. Mutta lopussa on paljon muutakin, nimittäin Mifonki-sarja. Aloitin sen 11 vuotta sitten. Tällä viikolla saan Lunastaman taiton oikoluvun loppuun ja kirja menee pian painoon. Lukijoiden saatavilla se on Helsingin kirjamessuihin mennessä. Tähän saakka sarja on ollut urani selkäranka, vaikka tehtyä on tullut paljon muutakin. Olen iloinen, että Mifongit ovat löytäneet lukijoita, vaikka sen matka kustantamoissa on ollut kuoppainen eikä se siten ole saanut parhainta mahdollista tukea. Haastetta on siinäkin, että sarja on kuusiosainen, se toimii parhaimmin kronologisesti luettuna ja kirjoja on ilmestynyt yksi per vuosi: Lukijalta vaaditaan aikamoista sitoutumista, etenkin kun kiinnostavia ja herkullisia fantasiakirjoja ilmestyy koko ajan kiihkeämmällä tahdilla!

Tavallaan Mifonki-sarja saa myös uuden elämän, kun se tulee päätökseensä. Sitten nimittäin käy mahdolliseksi lukea se alusta loppuun juuri siinä tahdissa kuin lukija toivoo.

Kiitän jo tässä vaiheessa teitä, rakkaat lukijat ja tukijat -- ilman teitä kirjat eivät elä!

***

Jo ensi viikolla aloitan uuden kirjaprojektin. Olen siitä kovin innoissani.

19.8.2017

Maailmanconista muinaiseen Pirkkalaan

Voisin kertoa teille Worldcon 75:stä, joka oli ainutkertainen ja unohtumaton monella tavalla, mutta sen sijaan kerron teille mitä olen tehnyt viime päivinä.


Aurinko häikii. (c) J.S. Meresmaa

Olen ollut kykkimässä kuopassa muinaisessa Pirkkalassa. Tursiannotkon yleisökaivaukset tulivat kuin tilauksesta, sillä jo useamman vuoden olin silmäillyt kiinnostuneena muualla Suomessa tehtyjä yleisökaivauksia ja miettinyt, että olisi hienoa osallistua johonkin niistä. Toukokuussa näin netissä ilmoituksen Tursiannotkon yleisökaivauksista ja menin saman tien ilmoittautumaan. Paikat taisivat täyttyä nopeasti, joten kiinnostus näihin on suurta!

En ole harrastaja-arkeologi, enkä muutenkaan asioihin järin hyvin perehtynyt, joten en tiennyt mitä odottaa. Olenpahan utelias ja historiasta kiinnostunut, ja kun kaiken kukkuraksi tykkään tehdä enkä vain teorisoida, kaivauskokemus tuntui mukavalta ajatukselta.


Pyhäjärvi Rajasalmelta Nokian suuntaan.
Pilvet muodostavat auran. (c) J.S. Meresmaa
Niinpä keskiviikkoaamuna polkaisin anopilta lainatulla pyörällä reilun kymmenen kilometriä Pirkkalaan Pyhäjärven rantamien kauniita reittejä. Olin melkoisen aikaisessa, joten oli hyvin aikaa pysähdellä valokuvaamaan elokuunhehkeitä aamumaisemia. Sähkölangat notkuivat naakkoja, varikset tepastelivat pientareilla ruokaa etsimässä. Kun nousin pientä mäkeä, jolla kaivauspaikka sijaitsee, kurjet alkoivat huutaa ihan lähellä. Hetki oli upea.

Ohrapeltoa matkan varrelta.
(c) J.S. Meresmaa

Mitä kaivauksilla käytännössä tehtiin? Esittelyiden ja opastuksen jälkeen pääsimme kaivuhommiin. Työvälineet koostuivat ämpäristä, raaputuslastasta, kihvelistä ja polvien alle laitettavasta pehmukkeesta. Jokainen sai oman ruudun, 50 cm x 50 cm kokoisen alueen, josta maata raaputettiin tasaisesti ja tarkkaavaisesti pois. Löydöt käytettiin aina henkilökunnan kautta (yleisin "löytö" oli, yllätys yllätys, kivi) ja laitettiin heidän merkitsemäänsä minigrip-pussiin. Kun sanko oli täynnä, mentiin vielä joko märkä- tai kuivaseulontaan, ettei vain mitään jäisi löytymättä.

Ensimmäisenä päivänä mieleenpainuvimmat löytöni olivat kaunis, meripihkan hohtoinen kalan suomu (miten se on voinut säilyä näin pitkään ja miten uskomatonta, että se löydetään vielä 800+ vuoden jälkeen!) sekä sarven kärki. Yleisimmät löydöt olivat palaneen saven ja luun palaset, mutta löysin myös rautakautista keramiikkaa, ja naapuriruudusta eräs kaivaja löysi ehjän lasihelmen. Toisena päivänä seulonnasta nousi niin sileäksi työstetty luun palanen, että se kuulemma on saattanut olla neula. Selvinnee myöhemmin, kun arkeologit käyvät aineiston läpi!

Pääkaivanto, jossa mennään rautakautisessa
kerroksessa. Oikealla näkyvä suojapeite piilottaa alleen
punoksesta tehdyn salaojan, joka on kuulemma
erittäin harvinainen löytö Suomessa.
(c) J.S. Meresmaa

Laajennusosa, työpaikkani parina päivänä.
(c) J.S. Meresmaa

Puuha oli mutaista, mutta siitä kyllä etukäteen varoitettiin, eikä se puutarhuritaustaiselle ihmiselle ollut sinänsä ihmeellistä. Olen tottunut likaiseen työhön! Olimme onnekkaita, sillä kaivupäivinä ei satanut. Kuulemma monena aamuna päivä oli alkanut äyskäröinnillä...

Kaiken kaikkiaan kokemus jäi niin vahvasti plussan puolelle, että jos tilaisuus tulee, osallistuisin uudelleenkin. Tursiannotko on oikea runsaudensarvi, joka päivä on tainnut tulla hienoja löytöjä. Niistä voi käydä lueskelemassa täältä: https://tursiannotko.fi/

Suosittelen myös Vapriikin Birckala 1017 -näyttelyä!

Paras punainen matkan varrelta.
(c) J.S. Meresmaa